sadness flies away on the wings of time.

 

 

We enjoy warmth because we have been cold. We appreciate light because we have been in darkness. By the same token, we can experience joy because we have known sadness.

 

 

I love my past. I love my present. I’m not ashamed of what I’ve had, and I’m not sad because I have it no longer.

 

 

All those moments will be lost in time, like tears in the rain.

 

 

She said she usually cried at least once each day not because she was sad, but because the world was so beautiful and life was so short.

 

 

Better by far you should forget and smile than that you should remember and be sad.

 

 

you can’t buy happiness but you can buy ice cream. and that’s kind of the same thing.

Ulkona on harmaa, tuulinen ilma (mikä on hyvin tyypillistä täällä päin) ja, kun kurkkaan ikkunasta ulos, likainen jättimäinen lumikinos osuu ensimmäisenä näkökenttääni. Missä kesä viipyy?

Viime päivät olen tuskaillut opinnäytetyöni kanssa. Minulle on selvää, että aiheeni liittyy siihen jota haluan tehdä tulevaisuudessa. Mutta missä on motivaationi tällä hetkellä? Onko kyse aloittamisen vaikeudesta? Tiedättekö tunteen, kun sinulla olisi mielessäsi tuhansia erilaisia ideoita, mutta kehosi on vain niin lamaantunut ettet kykene viemään asiaa eteenpäin. Onko kyse jonkinlaisesta epävarmuudesta ja pelosta?

Olen aina halunnut muotikuvaajaksi. Se on aina ollut mielessäni pienestä lähtien. En vain ole ikinä sanonut siitä ääneen kenellekään. En myöskään itselleni. Tunne siitä, että voisin tehdä sitä tulevaisuudessa on alkanut pikku hiljaa viime vuosien aikana vahvistumaan. Tekisinkö sen OIKEASTI?

Olen monet vuodet olen pyöritellyt ajatuksia tulevaisuuden suunnitelmistani pienissä harmaissa aivosoluissani. Nyt alkaa vahvasti näyttämään siltä, että ne huutavat minulle lakkaamatta: “IHAN OIKEASTI MIKSI VIELÄ VIIVYTTELET?!”

Niin. Miksi? Kyse on nyt itseensä luottamisesta ja siihen mitä haluaa tehdä.

Olen aina pelännyt epäonnistumista ja se on vaikuttanut elämääni jo niin monen vuoden ajan. Se on vaikuttanut kaikkeen tekemiseeni. Ihmissuhteisiini ja suorituksiini. Kun katson menneisyyteeni näen paljon pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta ja muistan yhä ne päivät, kun en edes kyennyt katsomaan itseäni peilistä.

Sanotaanko, että menneisyyteeni mahtuu paljon kaikkea ikävää, mutta niin myös paljon hyvää! Uskon, että kaikella on ollut tarkoituksensa ja luotan siihen, että jonain päivänä se huoli asiasta katoaa. Oli asia mikä hyvänsä ja keino mikä tahansa.

Haluan vain sanoa, että nyt tällä hetkellä koen olevani määrätietoisempi kuin pitkään aikaan. Elämässä tulee aina olemaan sellaisia tilanteita, että asiat täytyy vain hyväksyä ja jatkaa eteenpäin. Tärkeää on keskittää energiansa hyvään ja positiiviseen ajatteluun.

Tulipas avautuminen! Haluan vain sanoa, että ihmiset hyvät, keskittykää vain omaan elämiseen ja tehkää hyvää itsellenne ja toisille ihmisille. Olkaa määrätietoisia ja tehkää sitä mitä haluatte tehdä. Kuulostaa varmasti liirumlaarumilta, mutta oikeasti: Elämme vain kerran. 🙂